Sivistyksen ulkopuolella

El Castilloon lähtee San Carlosista päivittäin useampikin vene, mutta 10.15 lähtee pikavene joka hurauttaa sinne vajaassa kahdessa tunnissa. Hinta oli 140 cordobaa henkilöltä. Matka oli melko hazardi, sillä kyseessä on vene jonka pinnalla pysyminen tuntui vaativan täydellistä tasapainoa. Aina kun porukkaa lappasi pois veneestä, piti vene tasapainottaa niin, että kummallakin puolella istui tasaisesti populaa tai muuten koko rötiskö kallistui toispuoleiseksi. Tosi mukavaa, varsinkin kun matka tehdään täyttä vauhtia kaasuttaen :D

Kylä on kaunis ja pieni. Nähtävää täällä riittää ehkä päiväksi, mutta paikan tunnelma ja ystävälliset ihmiset ovat ehdottomasti kohokohta. Yövyimme Hotel Tropicalissa. Tässä kohtaa pakko jo varoittaa huijausyrityksistä, sillä meille väitettiin, että hotellihuone on 25 dollaria, mutta kun halusimme maksaa paikallisella valuutalla, niin hinta oli yli 1000 cordobaa mikä on lähes tupla... Helppo höynäyttää turistia joka on sekaisin valuutoissa. Onneksi saimme kuitenkin laskurilla, paperilla ja kynällä selvitettyä oikean hinnan ja maksoimme siis vajaa 500 cordobaa yöstä.

Saarella ei muuten ole automaattia, pankkia, mahdollisuutta vaihtaa rahaa, eikä wifiä (mutta selvittiin!). Raflat menee kuulemma kiinni kaikki klo 21.00 ja isompia kauppoja ei ole. Ainoastaan pieniä kioskeja. Yhtä paikallista lukuunottamatta, kukaan ei puhu englantia. Rahattomuuden takia jouduimme tekemään päätöksen lähteä jo seuraavana päivänä, mutta loppujen lopuksi saarella ei paljoa nähtävää ole enempää kuin päiväksi ellei osta matkoja.

Suurin pettymys kylässä oli safka, etenkin viktoria hotellin edessä olevaa syöttölää kannattaa välttää. Ravintola oli muutenkin paikan turistisin, joten sekin nyt jo kertoo, että hinnat ovat korkealla. Laatu sen sijaan oli ihan täyttä kuraa, varsinkin kun mun annoksessa oli kylmää (varmaan jämiä) riisiä, Skylla kylmiä ranskiksia ja pari semikypsää porkkananpalaa. Ananasmehu maistui pelkälle vedelle ja jäljelle jäi nälkä ja paha mieli.

Jonkinlaista idylliä loi se, että pikkulapset leikkivät kylässä marmorikuulilla, epämääräisillä palloilla, kepeillä joiden päällä ratsastivat lasso heiluen. Kävimme illalla heittelemässä frisbeetä Skyn kanssa ja saimmekin aika ison yleisön ympärillemme :D Lopulta kaksi rohkaistunutta lasta tulivat heittelemään meidän kanssa ja olivat niin innoissaan, etteivät malttaneet päästää meitä nukkumaan.

Paluuveneet lähtevät päivittäin 5,6,7 aamulla ja 11.30 joka on pikavuoro. Myöhemminkin lähtisi veneitä, mutta suosittelen liikkumaan aikaisin, koska auringon laskettua on aika hazardia mennä veneellä sillä osassa paikkaa on todella kivikkoista ja veneellä mennää siksakkia. Ihan hermojen säästämiseksi siis päivällä liikkuminen on mukavaa.

San Carlosiin oli mukava palata tänään. Otimme saman hotellin kuin viimeksikin (Carelhys) ja onneksi saavuimme ajoissa, sillä täällä oli jonkinlainen festivaali käynnissä (Nicaraguan turisti instituutin järjestämä) ja hotellihuoneet oli melkein kaikki varattu! Todella mahtava päätös täällä lojumiselle, tanssiesitykset olivat todella värikkäitä ja iloisia, meidän lisäksemme tätä oli todistamassa vain kourallinen turisteja :D Jotenkin huvittavaa, vaikka tiesimmekin että Nicaragua on huomattavasti vähempi turistinen kuin Costa Rica. Sky myös nappasi itselleen t-paidan joita heiteltiin lavalta. Kätevää olla pisin koko väkijoukossa. Päädyimme myös ilmeisesti paikallisiin uutisiin, sillä meidän ympärillä pörräsi vähän väliä isompia kameroita.

Huomenna menemme laivalla Ometepeen ja riippuen vastaajasta tämä tulee kestämään 8-10 tuntia. Oh noes, mutta voittaa kyllä bussin mennen tullen! Ehkä vielä löydämme jostain halvan riippumaton jossa nukkua matkan ajan.

Otin muuteen ensimmäistä kertaa jesaria mukaan ja suosittelen kyllä lämpimästi jokaiselle sen mukaanottamista. Sillä on tähän mennessä korjattu repun olkaimet, yksi flipflop ja Skyn macbookin repsottavia kulmia. Ainakin näytämme budjettitravellaajilta, kun jesaria kiiltelee kaikkialla.

Zau.