Vihdoin perillä!

Aamulla häivyimme kuppasesta luukustamme asap eli 7 aikaan kuttuuntuneena hintatasosta noin ylipäätään. Ainoa hyvä puoli Sixoalassa yöpymisessä oli se, että rajalle käveli viidessä minuutissa. Rajamuodollisuudet hoitui nopsakasti pienen jonotuksen jälkeen. Homma toimi niin, että sillan alkupäässä hoidettiin maastapoistumisleimat passiin, jonka jälkeen käveltiin erittäin rähjäisen sillan yli Panaman puolelle. Tältä sillalta ajelee kuulemma rekat ynnämuut painavat ajoneuvot. Itse sai varoa ihmisen mentäviä aukkoja, ettei pudonnut alas. Jokainen lauta liikkui jalkojen alla epämukavasti ja mietin vaan milloin joku niistä lahoaa alta.

Panaman puolella iskettiin taas uudelle luukulle, jossa meidän piti antaa passit leimoja varten ja todistus maasta poistumiseksi. Mikäli sitä ei ole, bussilipun (ilmeisesti noin 14 dollaria) voi ostaa Costa Rican puolelta. Meillä kävi tuuri ja pitkän kyyläilyn jälkeen meidän lentoliput kelpasivat todisteeksi, vaikka niiden pitäisi olla nimenomaan Panamasta, eikä Costa Ricasta. Säästöä siis syntyi. Tämän jälkeen seuraavalle luukulle maksamaan tullille 3 dollaria per naamavärkki ja se oli sitten siinä. Viisumiahan maihin ei tarvita, joten se säästää aikaa ja massia.

Rajakaupungista pääsisi ilmeisesti bussillakin törkeän halpaan hintaan, mutta koska niitäkin olisi pitänyt odottaa määrittelemättömän ajan verran ja joutunut vaihtoja tekemään matkan varrella, päädyimme taksiin. Tunnin matka rajalta Almirantesiin maksoi kahdelta ihmiseltä 20 dollaria, varmasti pystyi vielä alemmaksikin tinkimään ja halvemmalla pääsee jos jakaa taksin vielä useamman kanssa. Me olimme ainoat turistit, joten eipä jaeltu mitään. Almirantesissa maksoimme venetaxin, joka oli 4dollaria suunta tai 7 dollaria menopaluu. Kannattaa siis ottaa menopaluu, sillä saarelta ei muulla tavalla pois pääse ja sen pystyy käyttämään milloin vain. Less pain and money.

Veneretki hoitui kolmessa vartissa, jonka jälkeen tuntui kuin olisi istunut päivän tuulettimen edessä. Kovaa siis mentiin pienellä vaappuvalla purrella, joka olisi varmaan uponnut mikäli joku olisi pieraissut. Onneksi turvallisuudesta huolehdittiin asianmukaisesti pelastusliivein. Maisemat olivat upeita ja rantaviivaa reunusti vieri vieressä pienet hökkelimäiset tönöt, osittain rannalla, osittain vedessä. Saavuimme Isla Colonille, joka on Bocas del Toron "pääsaari" ainakin turistimielessä. Täältä löytyy kaikkea, majoitusta, kauppoja, hotelleja, bileitä ynnämuuta. Bocasilta löytyy kuitenkin läheltä upeita pikkusaaria, joille pääsee veneillä muutamalla dollarilla milloin vain mikäli mielii upeille vähäturistisille rannoille ja elämysreissuille.

Isla Colon vaikuttaa letkeältä backpacker mestalta ja ajattelimmekin viihtyä täällä ainakin muutaman päivän. Hotellit/hostellit ovat melko kalliita, kahden hengen luukku tuntui olevan vähintään 20 dollaria ja suurin osa ilman lämmintä vettä. Yksinäisiä matkustajia dormit palvelevat halvemmalla. Päädyimme hotel Hansiin, jossa saimme ison ja viihtyisän huoneen omalla, lämpimällä suihkulla 25 dollarin hintaan. Huippujuttu on se, että mestassa on ilmainen wifi ja yhteiskeittiö, jossa voi itse kokkailla safkat. Lievää masennusta aiheutti meinaan myös se, että alunperin tulimme uskossa, että safkailu on todella halpaa. No näin ei ole, vaan ateriasta saa maksaa 5-10 dollaria per nuppi. Joten säästää pitää sitten vaikka aamiaisissa ja välipaloissa.

Tämä päivä meni akkuja lataillessa ja itse otin perus kuuden tunnin päikkärit vain herätäkseni syömään, kirjoittamaan kuulumiset ja olemaan valmis koisaamaan jälleen. Huomisesta eteenpäin käymme tutustumassa saaren kaukaisempiin osiin ehkäpä pyörällä ja muihin saariin venetaxilla. Itse ainakin haluaisin käydä red frog beachilla, jonka on sanottu olevan upea. Mikäli kyllästymme Coloniin, saatamme myös vaihtaa asuinpaikkaamme Isla Bastimentosille.

Yllättävää muuten, että täällä on vähemmän hyttysiä mitä olin odottanut. Positiivinen yllätys, sillä kumpikaan meistä ei ole mutustellut malarialääkkeitä, meillä ei ole hyttysmyrkkyä eikä hyttysverkkoa. Sky on myös jo kerran sairastanut denguen, joten eri kanta voisi olla hänelle kohtalokas. Ei kiva. Ilmasto on täällä todella miellyttävä varsinkin iltaisin, ei kuuma, mutta tarkenee teepparilla. Päivisin iskee kyllä välillä ihan hiki. Tällä hetkellä Tyynenmeren puoleisella Panamalla on ilmeisesti sadekausi pahimmillaan, mutta täällä karibian puolella kun sataa tasaisesti ympäri vuoden, löytyy myös aurinkoisia päiviä. Tänään tosin satoi kuin saavista kaatamalla pari tuntia ja salamoikin kivasti.